Miten generalisti kesytetään?

Lapsena tyttökaverini sulivat New Kids on the Block julisteen edessä ja fanittivat Yö-yhtyettä. En vain tajunnut. Mitä ihmeellistä, kirkumisen arvoista on jossain bändissä?

En ole koskaan fanittanut oikein mitään. En bändiä, en urheilujoukkuetta, en mitään. Pidän niin monesta ja monenlaisesta, että yhden asian fanittaminen tuntui jo lapsena vieraalta.

Olen aina ihaillut ihmisiä, joilla on lapsesta saakka ollut selkeä haaveammatti, suunta jota kohti mennään ravihevosen lailla. Itse en edes siinä vaiheessa, kun pääsin ammattikorkeakouluun tiennyt mitä halusin tehdä. Halusin kokeilla kaikkea, jotta löydän sen mistä pidän eniten.

Ja siitähän se suo sitten alkoikin. Pidän niin monesta asiasta ja olen sarjainnostuja. Näen mahdollisuuksia joka nurkan takana, että se on välillä aivan uuvuttavaa. Voi miten paljon helpompaa poloisen elämä olisi, kun olisin aina halunnut vaikka lääkäriksi.

Ammattilainen ottamaan asioista selvää

Joitakin vuosia sitten löysin määrityksen, joka sopi minulle täydellisesti; generalisti. Niin moni asia sai selityksen ja selkeyden tämän yhden sanan kautta. Generalisti on lukemani mukaan “ammattilainen ottamaan asioista selvää. Generalisti on valtavan utelias ja hänellä on kyky nähdä ilmiöt laajasti.” Allekirjoitan tämän tulkinnan täysin.

Haluan uskoa, että meille generalisteille on tulevaisuudessa kysyntää työmarkkinoilla ja yhden tutkinnon sijaan monipuolisuutta ja uteliaisuutta arvostetaan. Generalisti ei kuitenkaan tarkoita malttamatonta tai ettemme osaisi keskittyä. Päinvastoin. Kun joku asia saa huomiomme, idea lähtee itämään, sen tieltä raivataan kaikki mahdolliset esteet ja epäilijät. Tieto ja taito pengotaan juuria myöten, kunnes tulee hetki ja tunne, että asia on hallussa. Ja sitten voi taas siirtyä seuraavan mielenkiinnon kohteen pariin.

Google kertoo mikä on taikinakone

Play Café leikkipuistokahvilaa perustaessani en todellakaan ollut ravintola-ja kahvila-alan ammattilainen. Osasin suunnitella keittiöitä, myydä niitä ja olin niissä työkennellytkin, mutta ammattitaito oli kyllä aika kaukana. No eipä se näköjään estänyt pistämästä hommaa alulle.

Moni asia olisi varmasti tapahtunut helpommin ja nopeammin, jos olisi ollut edes joku kirjekurssi käytynä kahvilan perustamisesta. Mutta ainoa ajatus silloin ja edelleen on; no kuinka vaikeaa se nyt voi olla?

Note to myself; hyvinkin vaikeaa voi olla välillä, mutta ei asioita sen takia kannata jättää tekemättä.

En osannut leipoa edes korvapuusteja, jotka tällä hetkellä ovat Play Cafén aivan ykköstuote ja uskaltaisin väittää, että tämän kylän parhaimmistoa.

Mutta onneksi on google. Se kertoi mikä on taikinakone, paljonko 4kg taikinasta tulee pullaa ja mikä olisi hyvä pullaresepti. Toki aikaisempi ja erittäin monipuolinen työkokemus auttoi katteen, kannattavuuden ja keittiön tarpeellisen koon tulkinnassa.

Pysähdyn usein pohtimaan, kuinka moni hyvä idea, yritys tai vaikka taideteos jää sen takia syntymättä, koska ajattelemme ettemme osaa jotain. Emme ole riittävän hyviä ja ammattitaitoisia. Pelkäämme epäonnistumista niin paljon, että jätämme asioita tekemättä. Kamala ajatus.

Korvapuusteista DJ-kopille

Olen jo pidemmän aikaa halunnut oppia soittamaan levyjä, toimia dj:nä. Villitä tanssikansa hurmokseen täydellisen biitin tahtiin. Minulla ei ole pienintäkään käsitystä miten dj:t työtään tekevät, miten biisejä miksataan yhteen ja miten jostain biisistä saa jonkun yhden biitin poimittua talteen.

Mutta eiköhän tuo google senkin osaa kertoa ;) Generalisti suuntaa kohti uutta tuntematonta.

Seuraava
Seuraava

Menestyksen mittari